Entä jos ongelma ei olekaan yrittäjyys?

Luin Suomen Yrittäjien jutun kauneusalan yrittäjästä, joka oli uupunut niin pahasti, että oli jo valmis myymään yrityksensä ja siirtymään palkkatöihin. Yrityksessä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mitään vialla. Asiakkaita riitti ja verkkokauppa kasvoi. Yrityskauppaneuvottelujen aikana hänelle alkoi valjeta, ettei hän oikeastaan halunnutkaan luopua yrityksestään. Hän oli vain kantanut sitä liian pitkään yksin.

Jäin miettimään tuota. Yrittäjyydestä puhutaan aika helposti niin kuin olisi olemassa yksi oikea tapa olla yrittäjä. Pitäisi jaksaa olla näkyvillä, myydä, verkostoitua, kehittää, opetella uutta ja tietysti hoitaa siinä sivussa kaikki yrityksen arkisetkin asiat. Jos sellainen tapa tehdä alkaa tuntua raskaalta, voi olla helppo ajatella, ettei itsestä vain ole yrittäjäksi.

Mutta entä jos ongelma ei olekaan yrittäjyys? Entä jos oma tapa tehdä sitä ei vain sovi itselle? Tuo ajatus tuntuu minusta erityisen tärkeältä herkälle yrittäjälle. Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin muut tekevät. Yrityksen ympärille voi rakentaa sellaisen arjen, jossa oma tapa toimia, oma jaksaminen ja omat rajat otetaan ihan oikeasti huomioon.

Joskus siihen kuuluu myös se, että kaikkea ei tee itse. Millainen tapa olla yrittäjä sopii sinulle?