Olen tässä miettinyt, onko yritysassistentin työ oikeastaan aivan turhaa. Kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi osata hoitaa oman yrityksensä asiat itse. Sähköpostit, asiakaspalvelu, somejulkaisut, verkkosivut ja kaikki muutkin yrityksen pyörittämiseen kuuluvat tehtävät. Ei siihen mitään ulkopuolista apua tarvita, kun voi vain ottaa itseään niskasta...
Tekoäly kirjoittaa blogitekstin muutamassa minuutissa. Se keksii otsikon, tekee väliotsikot ja tuottaa sujuvaa tekstiä lähes mistä tahansa aiheesta. Eikä se lähetä laskua jokaisesta kirjoituksesta. Miksi ihmeessä pienyrittäjä siis maksaisi samasta työstä ihmiselle? Hyvä kysymys. Varsinkin minulle, sillä kirjoitan blogeja myös asiakkailleni.
Tällä kertaa blogissani on vähän erilainen aihe. Olen käynyt ekokampaamo Oranssissa jo useamman vuoden ajan ja halusin kirjoittaa siitä, millaista siellä on olla asiakkaana.
Ihan aiheellinen kysymys, kun työtä tehdään tuntihinnalla. Kirjaan tekemäni työt ja niihin käytetyn ajan, joten asiakas näkee, mitä olen tehnyt ja kuinka paljon aikaa siihen on mennyt. Jos päivitän verkkosivuja 30 minuuttia, kirjaan sen. Jos hoidan jonkin pienen tehtävän 15 minuutissa, kirjaan sen. Samoin näkyvät isommat työt ja niihin käytetty...
Tämä on varmasti yksi ensimmäisistä asioista, joita miettii, jos harkitsee jonkin työtehtävän antamista yritysassistentille. Minulla tuntityön hinta on 45 € + alv 25,5 % / tunti. Pienin laskutettava aika on 15 minuuttia, joten apua ei tarvitse ostaa tuntikaupalla kerrallaan.
Tuon viestin sain asiakkaaltani vähän aikaa sitten. Ja juuri tuolta avun ostamisen minusta pitäisi tuntua. Kun annat minulle jonkin asian hoidettavaksi, tarkoitus ei ole, että saat samalla uuden ihmisen, jonka tekemisiä pitää muistaa seurata ja jolta täytyy kysellä, joko asia on hoidettu.
No, aika monenlaista. Sähköpostit ja asiakasviestit pitäisi hoitaa. Someen pitäisi saada jotain julkaistua. Kotisivuilla on tieto, joka piti päivittää jo viime kuussa. Excel pitäisi laittaa järjestykseen. Joku asia pitäisi selvittää tai vertailla, mutta siihenkin pitäisi ensin löytää aikaa.
Luin Suomen Yrittäjien jutun kauneusalan yrittäjästä, joka oli uupunut niin pahasti, että oli jo valmis myymään yrityksensä ja siirtymään palkkatöihin. Yrityksessä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mitään vialla. Asiakkaita riitti ja verkkokauppa kasvoi. Yrityskauppaneuvottelujen aikana hänelle alkoi valjeta, ettei hän oikeastaan halunnutkaan...
Olin haaveillut pitkään tietyistä tapeteista. Ne olivat vähän tavallista kalliimmat, mutta ajattelin, että jos katselen niitä seinällä vuosia, haluan valita juuri ne, joista oikeasti pidän. Kun tapetit tulivat, menin liikkeeseen hakemaan ja maksamaan ne. Kassalla mies katsoi ostostani ja totesi kovaan ääneen, että aika kalliit tapetit, kallis maku...
"Hei, joko ehdit katsoa tätä?" "Laitoitko sen tarjouksen tulemaan?" "Varmistan vielä, että huominen tapaaminen sopii." Yksittäinen unohdus ei tietenkään tarkoita mitään. Niitä sattuu meille kaikille.