Olen tässä miettinyt, onko yritysassistentin työ oikeastaan aivan turhaa. Kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi osata hoitaa oman yrityksensä asiat itse. Sähköpostit, asiakaspalvelu, somejulkaisut, verkkosivut ja kaikki muutkin yrityksen pyörittämiseen kuuluvat tehtävät. Ei siihen mitään ulkopuolista apua tarvita, kun voi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyy hommiin. Jos kerran on osannut perustaa yrityksen, kai sitä nyt osaa yhden verkkosivunkin tehdä. Ja jos ei osaa, niin opettelee, sillä ohjeitahan on internet pullollaan.

Mutta jos kerran lähdetään tälle linjalle, niin tarkastellaanpa samalla vähän muitakin arjen asioita. Kun asiaa oikein ajattelee, meitä uusavuttomia taitaa olla tässä maassa melkoinen joukko.

Sakset löytyvät, mutta kampaajalle pitää päästä

Aloitetaan hiuksista. Onko sinulla päässäsi hiuksia ja kotona sakset? No niin. Miksi ihmeessä käyt kampaajalla? Hiustenleikkuuhan on lähinnä saksien liikuttelua, eikä siihen nyt mitään erityistä osaamista tarvita. Takaa ei tarvitse nähdä, jos leikkaa tarpeeksi nopeasti. Ja jos lopputulos ei miellytä, hiukset kasvavat kyllä takaisin. Kampaajalla käyminen on siis silkkaa laiskuutta. Vai mitä?

Entä ruoanlaitto? Keittiöstä löytyy liesi, kattiloita ja luultavasti jääkaappikin, mutta silti ihmiset käyvät ravintoloissa ja tilaavat ruokaa kotiin. Eikä eineksistä nyt viitsi edes aloittaa. Aikuinen ihminen, jolla on kaksi toimivaa kättä ja keittiö käytössään, voisi aivan hyvin valmistaa ruokansa itse. Ravintolassa käyminen on tämän logiikan mukaan pelkkää mukavuudenhalua ja jos aikaa ei muka ole, niin herää aikaisemmin.

Siivoaminen vasta kummallista onkin. Jokainen tietää, miten imuri toimii ja pölyrätinkin käyttö on suhteellisen helppo oppia. Silti jotkut palkkaavat siivoojan. Ihan turha vedota vaativaan työhön, lapsiperheen kiireisiin tai siihen, ettei yksinkertaisesti jaksa. Vuorokaudessa on kaikilla samat 24 tuntia, joten siitä vain imuroimaan. Eikä ikkunoiden peseminenkään mitään rakettitiedettä ole.

Neula, lanka ja housut. Kolme vihjettä.

Entä jos housut ovat liian pitkät? Vietkö ne ompelijalle lyhennettäviksi? Hyvänen aika sentään. Neula, lanka ja housut. Kolme vihjettä. Isoäitisi olisi samassa ajassa ehtinyt kutoa myös kankaan. Nykyihminen vain marssii ompelimoon ja maksaa siitä, että joku toinen kääntää lahkeet sopivan mittaisiksi.

Auton renkaiden vaihtaminen kuuluu tietenkin samaan sarjaan. Auton mukana saattaa tulla tunkki ja rengasavainkin löytyy monesta autotallista. Mitä ihmeen lisäpalveluja siihen enää tarvitaan? Sen kuin ryhtyy vaihtamaan ja jos homma ei suju, niin harjoitus tekee mestarin. Kahdesti vuodessa on erinomainen tilaisuus kehittää itseään.

Eikä unohdeta kahviloita. Kahvilassa käyminen on suorastaan uusavuttomuuden huipentuma, sillä siinä maksetaan toiselle ihmiselle työstä, joka onnistuu kotona nappia painamalla. Kahvinkeitin löytyy melkein joka kodista ja sitä paitsi termospullokin on keksitty. Silti ihmiset istuvat kahviloissa maksamassa kahvikupillisesta moninkertaisen hinnan siihen nähden, mitä sen valmistaminen kotona maksaisi. Kaiken huipuksi joku vielä kantaa kupin pöytään.

Kun tätä listaa jatkaa, alkaa näyttää siltä, että uusavuttomuus on levinnyt suorastaan huolestuttaviin mittasuhteisiin. Ihmiset maksavat toisilleen aivan tavallisista töistä, joihin heillä itselläänkin olisi välineet ja ainakin jonkinlaiset taidot. Kampaajat, siivoojat, ompelijat, kokit ja monet muut ammattilaiset saavat elantonsa siitä, etteivät ihmiset viitsi tehdä kaikkea itse.

Vai olisiko sittenkin toinen tapa ajatella?

Tai sitten voisimme ajatella, ettei aikuisen ihmisen tarvitse tehdä kaikkea itse, vaikka osaisi ja vaikka kotona olisi sakset, imuri, ompelukone ja kahvinkeitin. Ehkä kyse ei olekaan uusavuttomuudesta vaan siitä, että osaamme arvostaa toisen ihmisen ammattitaitoa ja omaa aikaamme. Joskus haluamme paremman lopputuloksen tai säästää aikaa, toisinaan taas on yksinkertaisesti mukavaa, kun joku toinen tekee työn puolestamme.

Miksi tämä ajatus sitten tuntuu muuttuvan, kun kyse on yrittäjyydestä? Yrittäjän oletetaan usein hallitsevan oman ammattinsa lisäksi markkinoinnin, asiakaspalvelun, sisällöntuotannon, verkkosivut ja kaikki muutkin yrityksen arkeen kuuluvat tehtävät. Jos jotakin ei hallitse, pitäisi opetella ja jos aika ei riitä, sitä pitäisi jotenkin järjestää lisää. Avun ostamistakin saattaa joutua perustelemaan, aivan kuin kaiken tekeminen itse olisi yrittäjän velvollisuus.

Minusta siinä on aika erikoinen ristiriita. Kukaan ei ihmettele, miksi kampaaja käy joskus ravintolassa tai miksi ravintoloitsija käyttää siivouspalvelua. Mutta kun pienyrittäjä hankkii apua esimerkiksi asiakaspalveluun tai sisällöntuotantoon, sitä saatetaan pitää ylimääräisenä kuluna. Aivan kuin yrittäjän oma aika olisi jotenkin vähemmän arvokasta kuin muiden ihmisten.

Olen itse työskennellyt monella eri alalla ja nähnyt, kuinka erilaisia taitoja ja vahvuuksia ihmisillä on. Joku on taitava käsistään, toinen osaa kohdata asiakkaat luontevasti ja kolmas saa monimutkaisetkin asiat järjestykseen. Harva hallitsee kaikkea yhtä hyvin, eikä tarvitsekaan. Minusta on paljon järkevämpää hyödyntää toisten osaamista kuin käyttää loputtomasti aikaa sellaisten asioiden opetteluun, jotka joku toinen osaa jo valmiiksi.

Ehkä yrittäjänkin olisi siis lupa olla ihan tavallinen ihminen, joka ei osaa kaikkea eikä edes halua opetella. Hän voi keskittyä siihen, minkä parhaiten osaa ja antaa jonkun muun huolehtia osasta muita töitä, ihan samalla tavalla kuin me muutkin teemme arjessamme jatkuvasti.

Ja nyt kiinnostaisi kuulla: minkä arkisen asian sinä annat mieluummin jonkun muun tehtäväksi, vaikka periaatteessa voisit tehdä sen itsekin?

Löydät minut myös Facebookista

Tuliko mieleen joku homma, jonka voisit antaa minulle? Laita viestiä, niin katsotaan. Voidaan aloittaa vaikka yhdestä jutusta.